torstai 19. huhtikuuta 2012

Ihana ja ei-ihan-niin-ihana poni

Tappelin tätä postausta tehdessäni taas ihanasti bloggerin ja picasan kanssa, eli kuvat ja niiden asettelu on taas riman alta pyyhkäisty.

Maanantaina menin Bellan kanssa "pitkästä aikaa" kävelylle tielle, Bella oli oikein ihana koko ajan! Se ei pysähtynyt oikeasti kuin pari kertaa, ja lähti silloinkin heti liikkeelle. Ravattiin lopussa vähän, ja Bella lähti silloinkin heti raviin.

Tiistaiaamunakin Bella oli oikein nätisti, näykkäisi vain kerran tai pari ovea, vaikka laitoin sille loimenkin päälle. Poni oli muutenkin paljon "ystävällisempi" koko päivän. Tiistaina sillä oli muuten vapaapäivä, ei tehty oikeastaan mitään.



Keskiviikkona taas putsasin, kuten aikaisempinakin päivinä,  Bellasta kurat ennen lenkkiä ja lähdettiin sitten matkaan. Bella pysähteli jo pihalta pois mennessä, eli tulevan jo saattoi arvata. Bella pysähteli alussa jonkun verran, mutta oli kuitenkin ihan kestettävä. Jalkakaan ei noussut kuin silloin, kun pyysin Bellaa aika napakasti pois keskeltä tietä, kun vaihdettiin puolta, niin poni keksi jäädä jököttämään siihen. Muutaman kerran silloin polkaisi vain maahan, mutta muuten meni oikein hienosti. Sieltä sainkin muutaman kuvan, mutta laadusta en taaskaan takaa mitään...


 Tuohon ylempään tekstiin viitaten, niin ihmettelen todella, miten jotkut ratsastuksenopettajat opettavat, että joskus pitää tehdä jopa sata pientä pidätettä, ennen kun hevonen pysähtyy tai vastaavasti lähtee liikkeelle monista pienistä pyynnöistä. Okei, kentällä se on joskus ihan ymmärrettävää, mutta kun jotkut hevoset "tottuvat" siihen, ettei ensimmäisistä avuista "tarvitse" pysähtyä. En todellakaan ymmärrä sitä. Maastossa ratsastettaessahan on ihan äärettömän tärkeää, että hevonen lähtee -ja pysähtyy juuri silloin, kun pyydetään. Jos nämä eivät ole kunnossa, eihän maastoon voi lähteä. Eikä sitten kouluradallekaan ole asiaa, jos pitää tehdä 50 pidätettä, ennen kuin saa hevosen pysäytettyä. 


Itse pidän todella tärkeänä hevosten kanssa sitä, että ne pysähtyvät juuri sillon, kun pyydetään. Ja mielummin sitten omaan makuuni kerralla vähän kovemmin, siis etenkin maastossa, kuin että jäädään jummailemaan pienien pidätteiden kanssa.. Kyllä hevosen aina liikkeelle saa, keinolla millä hyvänsä, mutta pysähtyminen on asia erikseen.
No, ehkä oma älyni ei vaan pysty sisäistämään sitä, että pitäisi, nimenomaan pitäisi, tehdä monta pientä pidätettä hevosen pysäyttämiseksi. Itseasiassa en varmaan vain ole niin taitava ratsastaja, että tajuaisin sen.
Nooh, jokainen tehköön tyylillään. Mitä mieltä muuten itse olette tästä asiasta?


Tänään Bellalla oli taas vapaapäivä, ei aikataulu antanut periksi lähtä sitä liikuttelemaan, tallinkin putsaus jäi näin illalle, mutta nyt poni jo rouskuttelee iloisena (...?) iltaheiniään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti